DAVE PHILLIPS & THE HOT ROD GANG
The Big Wheel Of Life
(Jungle TCB-9595LP)
Brittiläisen neobillyn määritelmä olisi saattanut piirtyä hyvinkin toisenlaiseksi, ellei muuan energinen laulava kontrabasisti olisi astunut 1980-luvun alussa julkisuuteen The Blue Catsin (alun perin The Blue Cat Trion) solistina. Jäsenyys suositun yhtyeen keulilla ei lopulta ikuisuuksia kestänyt, mutta sen aikana ryhmä joka tapauksessa sai aikaiseksi yhä suurta arvostusta nauttivan vuoden 1980 debyyttialbuminsa. Dave Phillipsin oma ura Hot Rod Gang -bändin kanssa sai tämän jälkeen erityisen vireän startin, joka puolestaan kulminoitui vuonna 1982 ”Wild Youthiin”, kiistatta yhteen aikansa vaikuttavimmista pitkäsoitoista genressään. Itsenäistä eloaan jatkaneen Blue Catsin, Restlessin, Polecatsin, Deltasin ja monet muun saman tyyliperheen edustajan tutoroimana rockabillyn uusi aalto sai vakiintuneen muotonsa – ja jäljittelijöitä, niitä riitti Euroopan jokaiseen kolkkaan.
Länsinaapurissamme tätä nykyä asusteleva Phillips (s. 1962) on äänittänyt uuden levynsä Enviken-studioilla, joka operoi samannimisellä ruotsalaispaikkakunnalla. Kotimaisen Jungle-merkin julkaiseman LP:n kansissa muina soittajina mainitaan mm. kitaristit Mark Twang ja Chris Bergstrom, pianisti-vibrafonisti Boris Kontorowski sekä rumpalit Pete Deville ja Patrik Staffansson, joista jälkimmäinen on myös Envikenin vetäjä. Materiaalin äänitysvuotta ei paljasteta, mutta kaikki viittaavat vähintään vuoteen 2021, jolloin levyn lyriikoiltaan vintiömäisimmät rockabillykappaleet I Lost My Beer ja I’m Gonna Toss My Cookies jo julkaistiin vinyylisinglenä Keil Recordsin toimesta.
Levyllä ei pelkästään hupailla. 1960-lukuista honkytonk-kantritunnelmaa tavoittava nimikkoraita The Big Wheel Of Life on Phillipsin oma teos ja sen johdosta myös teemaltaan tärkeä. Eläkeikää lähestyvän miehen tarinassa myönnetään, että esikoishittien aikaiset riiviövuodet alkavat jo olla muisto vain, vaikka musameno edelleen maittaakin.
Laulajan elämänmittaisesta primääriesikuvasta ei ole koskaan ollut epäselvyyttä. Gene Vincentin vaikutus on ja pysyy hänessä vielä kuusikymppisenä veteraaninakin. Vanhan linkkujalan rokkiväelle tunnetuksi tekemille numeroille I’m Gonna Catch Me A Rat (alkujaan Milton Trenier) ja Cat Man Phillips antaa mukavan uudistetun jazz- ja rhythm’n’blues-leiman. Rullaavaksi jump-shuffleksi on muuntautunut myös Buddy Hollyn popularisoima balladi Raining In My Heart – aivan kuten Gene kera The Blue Capsin olisi sen voinut kultakaudellaan 1956–57 tehdä. Sangen vincentmäiseksi rock’n’rolliksi personoituu myös Daven oma aikaansaannos Shut The Truck Up, jolla hän taitaa laulaa doo wop -stemmoja hienosti kilpaa itsensä kanssa. Vastavuoroisesti Larry Williamsin vauhtipala Bad Boy on rytmitetty raivolla loikkivaksi ”bluesbopperiksi”.
Artistin kontroversiaaleja lauluvalintaperinteitä kunnioittaen älppärin muillakin lainoilla hieman testaillaan rockabillyväen kanttia: jazz-iskelmällisen mollidramaturgian osakseen saavaa Jose Felicianon Rainiä hehkeyttää naispuolinen duettokumppani Tammy Dauenhauer, Leonard Cohenin My, Oh My’ta taas voisi erehtyä kuvittelemaan melodiakulkunsa puolesta 1980-luvun neobillyoriginaaliksi, mikäli se vain kiihdytettäisiin riittävään tamppaustempoon. No Moon At All on Nat “King” Colen swingtunnelmointi, jolla Phillips villiintyy jälleen kerran toteuttamaan Vincent-fantasioitaan Blue Caps -henkisen uusiosovituksen turvin. Morrisseyn All You Need Is Me on puolestaan sävelmänä levyn hehkeimpiä, joskaan solisti itse ei oikein tunnu saavan sen tulkintaan erityisempää otetta.
Rupisuudellaan tietynlaista extra-autenttisuutta hakenee vielä albumin ”bonukseksi” ilmoitettu Man Of Constant Sorrow – meneväksi kantribillyksi sorvattu vakavanha traditionaali, jonka me kaikki kyllä siitä eräästä reilun parinkymmenen vuoden takaisesta hittikomediasta hyvin muistamme.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 4/2024)
